Elias Canetti (1905- 94) Paperijuoppo

Paperijuoppo lukee kaikki kirjat, mitkä tahansa, kunhan ne ovat vaikeita. Mies ei tyydy puheena oleviin kirjoihin, hän tavoittelee kirjoja jotka ovat vanhoja ja unohdettuja, vaikeita löytää. On käynyt niinkin että hän on etsinyt tiettyä kirjaa vuoden, koska kukaan ei tuntenut sitä. Kun hän viimein saa sen käsiinsä, hän lukee sen nopeasti, ymmärtää joka sanan, painaa mielensä ja pystyy milloin tahansa esittämään siitä sitaatin. Jo seitsemäntoista ikäisenä hän oli samannäköinen kuin nyt 47- vuotiaana. Mitä enemmän hän lukee, sitä enemmän hän pysyy entisellään. Yritykset yllättää hänet jollain knopilla epäonnistuvat; paperijuoppo tuntee hyvin alan kuin alan. Koska on sellaista mitä hän ei vielä tiedä, hänen on mahdoton pitkästyä. Mutta hän varoo paljastamasta aukkoja sivistyksestään, jotta kukaan ei ehtisi lukea niistä ennen häntä.

Paperijuoppo muistuttaa kirstua joka ei ole menettämisen pelosta avautunut. Hän välttelee puhumasta seitsemästä tohtorinarvostaan ja mainitsee niistä vain kolme; hänen olisi helppoa väitellä joka vuosi itselleen uusi tohtorinarvo. Hän on ystävällinen ja puhuu mielellään, ja voidakseen puhua hän antaa myös kuulijalleen suunvuoron. Kun puhekumppani sanoo: "Tuota minä en tiennytkään", paperijuopolta on odottettavissa yksityiskohtainen ja asiantunteva esitelmä. Hän on tehokas jatkuvasti löytämään uusia ihmisiä kuuntelemaan häntä. Hän ei unohda niitä jotka ovat kuunnelleet häntä, hänen maailmansa rakentuu kirjoista ja kuulijoista. Hän ymmärtää pitää arvossa toisten vaikenemista, itse hän vaikenee vain hetken ennen esitelmänsä aloittamista. Oikeastaan kukaan ei halua oppia häneltä mitään uutta, koska hän tietää niin paljon muutakin. Hän kylvää epäilystä, ei siksi että hän toistaisi itseään, vaan koska hän ei toista itseään yhdelle ja samalle kuulijalle. Hän olisi viihdyttävä, jos häneltä irtoaisi joskus jotain muutakin kuin vain uutta. Hän on oikeudenmukainen tietojaan kohtaan, kaikella on yhtä suuri merkityksensä, mutta monen mielestä häneltä pitäisi irrota jotain mikä merkitsisi muuta enemmän. Hän pyytelee anteeksi aikaa, jolloin hän nukkuu kuin tavalliset ihmiset.

Aina kun hänet nähdään monen vuoden jälkeen, eletään toivossa että viimeinkin kuultaisiin lipsahdus hänen suustaan. Mutta sitä saa odottaa kauan - vaikka hän puhuu uusista aisioista, hän on viimeistä tavua myöten entisensä. Usein hän on ehtinyt mennä välillä naimisiin, usein hän on ehtinyt taas erota. Naiset katoavat, aina on jokin mennyt vikaan. Hän ihailee ihmisiä jotka ovat haastavat hänet kilpaan, ja hän heittää heidät voitettuina romukoppaan. Hän ei ole käynyt yhdessäkään kaupungissa lukematta siitä kaikkea etukäteen. Kaupungit mukautuvat hänen tietämykseensä, ne vahvistavat sen mitä hän on lukenut niistä, eikä näytä olevan kaupunkeja joista ei voi lukea.
Hän nauraa jo matkan päästä jos häntä lähestyy typerys. Naisen, joka haluaa mennä hänen kanssaan naimisiin, täytyy kirjoittaa hänelle kirjeitä ja pyytää häneltä valaistusta. Jos nainen kirjoittaa tarpeeksi usein, paperijuoppo antaa hänelle periksi ja haluaa hänen kysymyksensä lopullisesti ympärilleen.