Illan teemana oli periaatteessa Iain M. Banksin Aseiden käyttö (Use of Weapons, 1990), vaan oli kaiketi syysväsy hiipinyt sydämiin ja muihin elimiin vaikeuttaen luvun loppuunsaattamista. Eli emme aivan täysin voineet paneutua kirjan juonikuvioihin, mutta toki pystyimme yleisemmällä tasolla kirjailijan luomasta maailmasta keskustelemaan.
Banksin Kulttuuri on yhdenlainen utopia, missä ei tunneta köyhyyttä, nälkää, sairautta eikä paljon muutakaan vaivaa (ellei sellaista Kulttuurin asukas sitten itse itselleen halua), mutta kirjailija ei niinkään kuvaa tätä maailmaa, vaan sen kosketuksia muihin avaruuden asukkeihin. Ja rajapintana (onkohan oikea sana, ei voi olla varma) toimii Contact (taisi suomeksi olla Yhteys), joka parhaaksi katsomallaan tavalla pyrkii jos ei yhteistä, niin ainakin Kulttuurin etua edistämään (useimmiten ovat kuitenkin sama asia. Ehkä.).
Kirjan teemoiksi mielestäni nousevat hyvitys ja anteeksianto sekä sodan turhuus; miten miltei kaikki aseelliset konfliktit olisivat vältettävissä, mikäli tahtoa ja taipumista vain löytyisi. Vaan eivätpä kaikki pajun lailla maailmaa tarkastele, valitettavasti.
Kerronta on ajoittain kovinkin poukkoilevaa, eri ajassa ja paikassa liikutaan melkoisen reippaasti. Lisäksi mm. Tua koki kirjan kielen aluksi hieman rasittavana, kovin tarkkaan kuvailevana, mikä luentaa ymmärrettävästi haittasi. Tämä johtikin keskusteluun suomennoksista noin yleensä, siitä, miten luontevasti eri kielet muuntuvat toisiksi. Hyviä suomentajia ei ole koskaan liikaa. Tai erinomaisia sellaisia.
Kaiken kaikkiaan luvattiin puolin ja toisin vielä kirjan pariin palata ja se loppuun lukea, (mikä mielestäni olisi kovin palkitsevaa, koska lopussa on hieman uutta käännettä luvassa) eli varmaan tähän tekstiin voi kommentteja laatikoihin sitten lisäillä.
Ilta oli vallan kiva, vaikkakin Mauri oli joukosta poissa, mutta ensi kerralla sitten on vielä yksi kerta kivempaa ("This one goes to eleven.."), kun kaikki mukana ovat pikkujoulustamassa. Mistä sitten ylempänä..
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
1 kommentti:
Sain juuri lopetettua Aseiden käyttö -kirjan. Luonnehtisin sitä sanoilla maalaileva, nerokas, ajatuksia herättävä ja yllättävä. En ihmettele kirjailija Banksin asianharrastajapiireissä saamaa kunnioitusta. Meille, nykyajan ihmisille avaruus on vielä kylmä ja pimeä, ihmiselle vihamielinen paikka. Banksin henkilöille taas se on vain yksi suuri olohuone, jossa liikutaan ristiin rastiin, etäisyyksistä huolimatta ja joskus vaipuneena horrokseen matkustamisen takia, jolloin pitkäkin aika on vain silmänräpäys. Kirjassa oli paljon sattuvia oivalluksia. Ihmettelen kovasti, millainen mielikuvitus saa aikaan moisia scifikeksintöjä. Huumoria löysin esimerkiksi pienestä pörröisestä Ksenulista, partioalus Ksenofobin ilmentymästä. Mustaa huumoria taas edusti päähenkilö Cheradeninen toteamus omasta vartalostaan: "Tuo. Tuo olin minä". Päähenkilöstä kirjailija olikin osannut tehdä varsin kiinnostavan hahmon kaikkine traumoineen, salaisuuksineen, aseperversioineen ja ajoittaisine kuolemanhaluineen. Mielipuolisuuteen asti, joka vasta lopussa selvemmin kävi ilmi. Hän on lähes messiashahmo, joka aina noudetaan kuolleista myöhempää käyttöä varten. Kirjaa voi sanoa poukkoilevaksi, mutta toisaalta lukujen pohjalta nousi esiin kirjan edistyessä yhä kasvava tietoisuus siitä, mikä Kulttuuri on ja millainen se avaruus on jossa esitetyt tapaukset tapahtuvat. Banksin avaruus on aivan kuin otos historiasta, jossa kaikki ajat ja kehitysasteet ovat läsnä samaan aikaan, eri aurinkokunnissa ja planeetoilla. Tämä on kenttä, joka luo kirjailijalle lähes vapaat kädet saattaa kiinnostavia asioita lukijan eteen. Ja tätä hän myös käytti. Scifi kirjallisuudenalana ei toki vapauta kaikesta, sillä nokkelan mielikuvituksen ja keksijänlahjojen käyttämisen lisäksi kirjoittajan on yhä muistettava eräs perusasia: Jotta kirja olisi kiinnostava, siinä on oltava jotakin meille tuttua, jotain samaa, joka koskettaa ja joka tekee kirjan lukemisen meille mielekkääksi ja kiinnostavaksi. Sijaitkoon se vaikka ihmismäisten tunteiden alueella.
Lähetä kommentti