Scifiilistelyiltaa

Illan teemana oli periaatteessa Iain M. Banksin Aseiden käyttö (Use of Weapons, 1990), vaan oli kaiketi syysväsy hiipinyt sydämiin ja muihin elimiin vaikeuttaen luvun loppuunsaattamista. Eli emme aivan täysin voineet paneutua kirjan juonikuvioihin, mutta toki pystyimme yleisemmällä tasolla kirjailijan luomasta maailmasta keskustelemaan.
Banksin Kulttuuri on yhdenlainen utopia, missä ei tunneta köyhyyttä, nälkää, sairautta eikä paljon muutakaan vaivaa (ellei sellaista Kulttuurin asukas sitten itse itselleen halua), mutta kirjailija ei niinkään kuvaa tätä maailmaa, vaan sen kosketuksia muihin avaruuden asukkeihin. Ja rajapintana (onkohan oikea sana, ei voi olla varma) toimii Contact (taisi suomeksi olla Yhteys), joka parhaaksi katsomallaan tavalla pyrkii jos ei yhteistä, niin ainakin Kulttuurin etua edistämään (useimmiten ovat kuitenkin sama asia. Ehkä.).
Kirjan teemoiksi mielestäni nousevat hyvitys ja anteeksianto sekä sodan turhuus; miten miltei kaikki aseelliset konfliktit olisivat vältettävissä, mikäli tahtoa ja taipumista vain löytyisi. Vaan eivätpä kaikki pajun lailla maailmaa tarkastele, valitettavasti.
Kerronta on ajoittain kovinkin poukkoilevaa, eri ajassa ja paikassa liikutaan melkoisen reippaasti. Lisäksi mm. Tua koki kirjan kielen aluksi hieman rasittavana, kovin tarkkaan kuvailevana, mikä luentaa ymmärrettävästi haittasi. Tämä johtikin keskusteluun suomennoksista noin yleensä, siitä, miten luontevasti eri kielet muuntuvat toisiksi. Hyviä suomentajia ei ole koskaan liikaa. Tai erinomaisia sellaisia.
Kaiken kaikkiaan luvattiin puolin ja toisin vielä kirjan pariin palata ja se loppuun lukea, (mikä mielestäni olisi kovin palkitsevaa, koska lopussa on hieman uutta käännettä luvassa) eli varmaan tähän tekstiin voi kommentteja laatikoihin sitten lisäillä.
Ilta oli vallan kiva, vaikkakin Mauri oli joukosta poissa, mutta ensi kerralla sitten on vielä yksi kerta kivempaa ("This one goes to eleven.."), kun kaikki mukana ovat pikkujoulustamassa. Mistä sitten ylempänä..

Muutoksia suunnitelmiin

Kolme asiaa:
1. Seuraava kerta siirretään pidettäväksi Pekalla.

2. Pikkujoulut viimeisen tapaamiskerran yhteydessä. Jos se siis sopii kaikille.

3. Viimeisen kerran kirjan voisi sopia jo nyt. Ehdotuksia?

Jollei kirjaa ole? Tai ei keksi mitä kirjaa lukisi?

Yllä ratkaisu tilanteeseen, jossa kaikki eivät ole saaneet käsiinsä sovittua teosta!

***
Yritin Pekalle sönköttää puhelimessa, että linkittäisi tuonne pysyviin linkkeihin Kiiltomadon. Eihän hän tietenkään ole sitä tehnyt, koska unohti osoitteen todennäköisesti heti puhelimen suljettua. Sivuilta löytyy arvosteluja kirjoista, keskustelua ja vaikka mitä mielenkiintoista. Aseiden käytöstä en löytänyt sanaakaan, mutta Tähtivaeltaja on listannut 1900-luvun scifiklassikot, ja -yllätys!- Banksin Kulttuuri-sarja löytyy sieltä. Jossain keskustelussa joku oli tosin sitä mieltä, että Banksilta kannattaisi lukea ensin vaikkapa Kävelyä lasilla, ja vasta sen jälkeen siirtyä hänen scifituotantoonsa. (Lähin Kävelyä lasilla löytyy muuten Torniosta, tuosta epämääräisestä kulttuurikeskittymässä Oulun pohjoispuolella.)

Jos klassikkoautomaatti on jollekulle tuntematon, suosittelen ainakin kokeilemista. Sieltä saa toisinaan opastusta klassikkoteosten maailmaan. Itse tosin pidän myös sattumanvaraisesta harhailusta kirjaston käytävillä.

Pikkujoulut Amadan kanssa

Jokaisen itseäänkunnioittavan klubi-yhteenliittymän on pidettävä pikkujoulut, näin määrää yleisen kokoontumislain viimeksilisätyt pykäläpräntit. Juhlittaisiinko siis? Miltä kerholaisten kalentereissa näyttää, juhlitaanko jomman kumman jo sovitun tapaamisen yhteydessä vai olisiko mahdollista järjestää erillinen kemutusilta? Tuan kalenterissa on aika vilskettä, 17.12. mahd. vapaa, mutta silloin taisi olla Tuijalla laulantaa? Tämän kuun viimeinen viikonloppu ei olisi aivan mahdoton, mutta vapaahkona työläisenä myös sovitut keskivikkotapaamiset voivat puolestani hyvin soljua myöhempäänkin yöhön. Tämän merkinnän co-writer Hanna lupaa, että viikkomiitingit ovat myös ok. Kommentoitteko? Olimme tänään aikuisella kulttuurimatkalla (kaupunkiloman kaikki aspektit edustettuina!) Torinossa, ja Salmeloiden kyydissä ideoimme myös alustavaa ohjelmaa. Lisää ehdotuksia otetaan ilolla vastaan. Tarjoiluun soveltuu varmaankin jollain tapaa etukäteisohjattu nyyttärimeininki - siis suolaisen, makean ja nestemäisen tuojat ilmoittautukoot erikseen, eikö?

Toivotamme kaikille lukevaisillemme rauhaisaa illanjatkoa, palataan kirjakuulumisten merkeissä tuonnempana. Valoa!

Pieni tervehdys illaksi

Tarkistin juuri, että kirjastossa pitäisi olla Iain Banksia paikalla.





Huomenna käyn reippaasti astellen kohti lempirakennustani, kaappaan sovitun opuksen kainaloon ja suuntaan kohti Jyväskylää. Palaan kotokonnuille vasta loppuviikosta.


Nyt menee hivenen tämä istuntojärjestys sekaisin, mutta eipäs hätäillä. Sen verran voisin kertoa, että toissaviimeksi tapasimme meillä (siellä Valtakadun pienemmässä numerossa) ja kävimme läpi ensimmäisellä kerralla sopimaamme Jorge Amadoksen Vanhaa merikarhua. Muistaakseni melkein kaikki olivat kirjan lukeneet, tai ainakin sen vilaukselta nähneet. Koska emme ole tiukkapipoja -emmehän?- keskityimme ananaksen, viinirypäleiden ja hunajamelonin mutustelun lomassa vertailemaan myös lukukokemuksiamme.

Minulle tuli Amadon kirjasta mieleen tunkkaisehko pehmopornoelokuva jostain 1970-luvun alusta. Pidin kovasti hänen kirjoitustyylistään, joka oli vanhahko, mutta ei silti homeisen ummehtunut. Erityisesti mieleeni jäi hänen tapansa kuvata "eläkeläisten ja koroillaan eläjien" elämää ja pienyhteisön herkkyyttä. Valhettelu ja mielikuvitus (tai sen puute) olivat kirjan löysähköjä teemoja.

Illan kirjallinen anti jäi melko heikoksi, koska osa ei ollut ehtinyt tutustua Periperin uskomattoman elämään. Yritimme myös epätoivoissamme keksiä klubillemme uutta nimeä. Lähdimme liikkeelle Amadasta, etenimme Kuusikkoon, kävimme "jonkunkadun antikvariaatissa" ja kuten nimestä näkee .. -tadaa! -päädyimme Amadaan. Tua voi kertoa lisää nimen alkuperästä ja syntyhistoriasta.

Toivoisin, että kirjoittaisitte myös omia kokemuksianne tapaamisistamme ylös. Niin on lyhyt ihmisen muisti, ettei uskoisi. Tästä kolme kuukautta eteenpäin ja tuskin muistamme enää Vanhaa merikarhua! (Mikä on sääli, sillä hän oli varsin mielenkiintoinen henkilö, siis noin fiktiiviseksi hahmoksi.)

Ilta rientää, unimatti heitti säkillisen hiekkaa päälleni noin vartti sitten. Mistä tulikin mieleeni kysymys: mikä oli sen Gaimanin sadun nimi jonka kuuntelimme toissaviimeisen iltamme päätteeksi? Kirja ja erityisesti sen kuvitus on loistava.

Lukuohjeita

Täällä olisi Kulttuuria tarjolla. Ja seuraavan kerran kirjahan oli tämä.

Kirjapiirin ensimmäisestä kokoontumisesta

Kirjapiirin ensimmäinen kokoontuminen 17.9.2005 on ohi. Toivottavasti tilaisuus vastasi odotuksianne; itse olin ainakin erittäin tyytyväinen illan annista. Kiitos kaikille teille, Jaakko, Mauri, Tua ja Hanna. Pekka ei ollut paikalla, mutta toivottavasti sopimamme seuraava aika käy myös hänelle: 7.10.2005 klo 20, Valtakadulla (tarkista kalenterisi, Pekka.)

Sovimme lukevamme seuraavaa tapaamista varten Jorge Amado: Vanha merikarhu. Ehdotus oli Jaakon, ja koska hän on Rovaniemellä vain syyskauden, päätimme aloittaa hänen ehdotuksensa mukaan. Jaakko lainasi oman kirjansa Maurille ja kirjastossa oli paikalla kaksi teosta, joista toinen Saarenkylän varastossa. Yritetään saada kierrätettyä kirjat niin
että kaikki saavat sen luettua seuraavien viikkojen aikana.

Kirjaan vielä lyhyesti illan kulkua. (Korjatkaa ja täydentäkää, tätä tekstiä voisi käyttää sitten netissä myöhemmin ”muistutuksena”). Aluksi keskustelimme piirin tavoitteista ja toiveista. Esiin nousi keskustelua omien lukurajojen rikkomisesta, uusien näkökulmien nostamisesta esiin ja lukukokemuksen erilaisuudesta verrattuna esimerkiksi elokuvan katsomiseen. Mitään kirjallisuudenlajia ei liene syytä sulkea ulkopuolelle, mutta yleinen linja näytti keskittyvän ns.
”klassikoihin”, jotka ovat jääneet valitettavan usein lukematta. Ilmaan heitettiin monia nimiä ja kirjoja, joihin ehkä tutustumme tulevaisuudessa:
- Sputnik, rakastettuni (Tua)
- Nabokov: Naurua pimeässä
- Sadan vuoden yksinäisyys (jäänyt kesken monilta.. ainakin minulta (mikä ei ole ihme)!)
- Dorian Grayn muotokuva (Hannan ehdotus; tähän kirjaan viitataan paljon niin elokuvissa kuin kirjallisuudessa. Aika monille jo tuttu?)
- Huuto 49 (scifiä, Tua)
- Virginia Woolf: Mrs. Dalloway (liittyi sukupuolikeskusteluun; monet esille nousseet teokset olivat miesten kirjoittamia, joten lienee syytä lukea myös naisten kirjoittamia kirjoja)
- ja edelliseen vastapainoksi Strindbergiä :)
- Ja jotta tärkein ei unohtuisi: Herman Hesse: Arosusi tai Sartren Inho (ja Putoaminen)---
- Tietokirjoista Kari Enqvistin uusin voisi olla myös mielenkiintoinen.
- Sarjakuvista ilmoille nousivat Alex (harmillisen harvinainen), Ken Parker, Blueberry, Corto Maltese.. Mutta näihinkin voidaan ehkä palata jossain vaiheessa.

***
Mitkä teokset ovat jääneet mieleen? Jaakko mainitsi Kerro minulle, Zorbas – kirjan, joka monille lienee tutumpi versio elokuvana. Mauri totesi kirjojen merkityksen liittyvän paljon ikäkausiin ja sen hetkiseen elämäntilanteeseen, eli niiden merkitys myös muuttuu eri tilanteissa. Tualle vaikutuksen olivat tehneet esimerkiksi Tove Janssonin novellit.
Itselleni on jäänyt lukukokemuksena mieleen parin vuoden takainen Rushdien Vimma ja pari viikkoa sitten lukemani Kunderan Identiteetti. Tähän aiheeseen voidaan palata myös myöhemmin, mikäli se tuntuu aiheelliselta.

Mielestäni lukuhistoriaa ja kirjallisuuden läsnäoloa/poissaoloa käsittelevä keskustelu oli erittäin mielenkiintoinen. Mauri on
havainnoinut pohjoisen ja etelän välisiä eroavaisuuksia, ja mielenkiintoinen huomio oli vanhan kirjallisuuden lähes täydellinen poissaolo Lapin alueelta. Lapsuudenkodissani kirjahylly todennäköisesti hankittiin nimenomaan televisiota varten (!) ja ainoat kirjaostot tehtiin kiertäviltä kirjamyyjiltä. Ainoat lukukirjat lainattiin kirjastoautosta, sarjakuvat ostettiin divarista. Jaakolla oli tyystin toisenlainen lähtökohta; koti on suorastaan pursuillut kirjoja kädenojennuksen päässä.

”Kotitehtäväksi” annoimme itsellemme keksiä kirjapiirillemme nimi (muu kuin ”kirjapiiri”..). Mietitään tätä rauhassa: nimi kertoo paljon. Lisäksi huomasimme, että suomalainen kirjallisuus näytti olevan melko lailla ”poissa” tai ainakin taustalla. Voisimme kukin tutustua johonkin suomalaiseen kirjailijaan ja ehkä kertoa jotain hänestä meille muillekin.

Toivottavasti tästä ei tule rasite kenellekään, vaan mieluinen uusi harraste meille kaikille.

Seuraavaa tapaamista odotellen,
Tuija