Viime lauantaina kohtasimme, Tuija, Pekka ja minä.
Kaikki muut oli pakkanen, ja sen aiheuttama välimatka, saartanut luotamme.
Keskustelimme hieman kirjallisuudesta, sekä mahdollisista toiveistamme kevätkauden lukemistoon (matkakirjat, elämäkerrat) , kirjaehdotuksia näistä otetaan ilolla vastaan.
Pekka kertoi myös Ouluisesta Kalevalaisesta teatterikokemuksestaan mm. myötähäpeän tunteita herättäneestä Joukahaisen räpistä.
Jo taakse jäänyt joululoma oli saanut Tuijan lukemaan kummitustarinoita, ja joulumieheltään lahjaksi saamaansa kokolailla asiantuntevaa Viini- opusta. Pekka oli lukenut jotain englantilaista maineikasta kirjaa.. tarkkaavaisuuteeni tässä kohdassa on luultavasti vaikuttanut runsas punaviinin määrä
( Pekka, voisit kommentoida tähän kirjan nimeä ym. ja Tuija, unohda ainakin ensi vuonna tuon hämäräperäisen tipattoman tammikuun vietto).
Itse tutustuin Thomas Pynchonin Huuto 49- teokseen. Lukukokemuksena kirja oli miellyttävä, vaikkakin kirjan loppuratkaisu sai minut hieman hämmentyneeksi.
Seuraavaksi kirjaksi Tuija valitsi meille todellista klassikkomateriaalia;
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan.
Teoksen sulatteluun kuluu varmasti useampikin hetki, joten..kun seuraavan kerran tapaamme, heitämme kirjat nurkkaan ja suuntaamme katseet kohti liikkuvan kuvan kiehtovaa maailmaa (..tätähän on odotettu..). Samalla koetestaamme Tuijan uuden tulevan silmäterän (a.k.a. sohvan). Elokuvaksi on kuitenkin valittu sellainen pätkä josta innokkaimmat (?) voivat myös lukea kirjan. Raina on Roger Michellin ohjaama Ikuinen Rakkaus ja se perustuu Ian McEwanin samannimiseen, vuonna 1997 ilmestyneeseen romaaniin. Ehdottakaa siis helmikuulle kalentereistanne sopivia iltoja elokuvan katseluun, kirjasta keskustelemme sitten myöhemmin.
Illan soundtrack
Branded Woman : "velvet hours- stolen moments"
The Thrills : So much for the city
The Shins : Chutes too narrow
Vanessa and The O´s : La ballade d´o
Regina : Katso maisemaa
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
Kiitos Hannalle illan raportista. Mainittakoon vielä scrabble - sanapeli, jota pelasimme vielä tovin illan päätteeksi kasvattaen sanavarastoamme ja kaivaen unohdettuja sanoja mielen hämäristä kolkista. (Säännöistä täytyy keskustella vielä uudelleen, mikäli peliä pelataan myöhemminkin).
"Hämäräperäinen tipattomuus" johtuu vielä hämäräperäisemmästä alkoholittomuusvedosta, jonka aion voittaa.
Pitäisikö alkaa kaivella kalenteria ja katsoa kirjalliselle elokuvalle sopiva ajankohta. Ilmoittelen heti kun "the Sohva" tulee kotiin.
Hei hou ja kiitoksia vielä kovasti illan emännälle, viini (etenkin ensimmäinen pullo) oli kovin hyvää. Tuijakin varmasti olisi tykännyt, pitää sitten lakon jälkeen sitä maistaa. Vaikka jo ensi vuonna.
Joulukirjani (perinteisen Pratchett-pokkarin lisäksi) oli Susanna Clarken Jonathan Strange ja herra Norrell, hienosti rakennettu vaihtoehtomaailma 1800-luvun Englannista (ja vähän muualtakin), oli taikaa ja tiukkoja tilanteita.
Mitä tulee seuraavaan kokoontumiseen, niin minulle sellainen kävisi mainiosti jo helmikuun ensimmäisellä viikolla (lukuunottamatta tiistaita, jolloin harrastan jotain aivan muuta). Vaan kaikkihan riippuu Sohvasta.
Lähetä kommentti