Kikherne Heikki
Liisan kanssa leikki
Liisa jostain kimmastui
ei huvittanut leikki enää
Heikki huutaa ehti "Hui!"
kun Liisa veti herneen nenään
Nenäss' hätääntyy jo Heikki
"Lopetetaan hei tää leikki"
Liisa siihen tuhahtaa
kikherne turvaan suhahtaa
Virkkoo sitten maton alta
(isoäidin kutomalta)
"En halua kanssas sotia,
siis leikitä ei kotia"
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
2 kommenttia:
En tiedä, mikä piti yöllä valveilla, mietinkö liikaa Kivun mestaria, jonka junassa illalla loppuun luin, vai oliko VR:n glögissä piristeitä. Kuuma makuuvaunussa ainakin taas kerran tuli. Millerin kirja oli tosiaan hyvä, kuten Mauri sanoi, oli päähenkilön muuttuminen täydellinen. Jossain kirjassa oli lainaus Herodotokselta (tai Solonilta): Call no man happy until you know the nature of his death; he is at best but fortunate. Voisi kai sanoa, että Jem Dyer oli onnellinen. Anteeksi runo, minua aivastutti.
Kiitokset vielä kaikille pikkujouluumme osallistumisesta. Iltahan oli vallan täydellinen. Osin jopa yllättävä tonttumyssyineen, Amada-laukkuineen ja pinssin valmistuksineen. Mainiota ohjelmaa ja dekorationia. Kävin tänään jouluostoksilla ja hankin alennushinnalla lahjaksi A.E.Järvisen eräkirjan nimeltä `Salojen suuria sekä pieniä´, että itselleni piristykseksi Peter Englundin `Voittamaton´ -historiankirjan. Siitäpä huomasin heti juhlimiseen liittyvän hilpeän 1600-luvun libertiinien runon:
"Tokko kukaan ihmetellä vois,
et yhden sataan vaihdan pois.
Kasvaa mielessäni usko vakaa:
Vain vaihtelu mun hurmain takaa.
Rakkauden riemut tunnen vasta,
kun lakkaan yhtä palvomasta,
kun kaikkein kanssa leikkii lyön,
joskus pitkään, joskus vain yön."
-eli ei mitään uutta alla auringon!
Ihmiset ovat olleet aina nautinnonhaluisia ja metsästäneet kokemuksia vähän samalla tavalla kuin me olemme etsineet sitä kuluneena syksynä kirjoista. Oma historiankiinnostukseni on melko laajalla alueella, mutta aina törmään siihen samaan asiaan, luinpa mistä ajankohdasta hyvänsä: ihmisen samankaltaisuuteen kautta aikakausien. Ja miksipä emme haluaisi lukea menneistä ajoista ja niiden ihmisistä yrittäen ymmärtää heitä,sillä "mitä me olemme, olivat aikoinaan hekin, ja sitä mitä he nyt ovat, tulemme mekin pian olemaan" -näin jälleen Peter Englundin sanoin.
Pienen sairauden jälkeen normaali elämä tuntuu jälleen kelvolliselta.
Lähetä kommentti