Ydin

Iain M. Banks: Use of Weapons.

"Soturilla ei ole helppoa. Pitkään aikaan"
- Zds-

Ja arvatkaa mitä? Kirjassa Saatana saapuu Moskovaan saatana saapuu Moskovaan.

Seuraavaa kertaa odotellessa

Seuraavan kerran kokoontuminen lienee meillä joskus maaliskuussa. Silloin ihmettelemme kun Saatana saapuu Moskovaan.
***
En ole vielä aloittanutkaan teoksen lukemista. Se ei ole mikään uutinen, joten ei siitä sen enempää. Sen sijaan olen viime aikoina enimmäkseen loikoillut uudella sohvalla. Välillä olen kironnut saamattomuuttani kirjakerhon suhteen. Syytän tammikuuta, joka on perinteisesti minulle kuukausista synkin.

Ehdotan tapaamista viikon 11 viikonlopulle, eli 17. tai 18.3. Siihen mennessä kirja on luettu, uusia jäseniä värvätty ja mieli keväisen kepeä. Kertokaa toiveitanne tai esteitänne.

Eka kerta (tälle vuodelle)

Viime lauantaina kohtasimme, Tuija, Pekka ja minä.
Kaikki muut oli pakkanen, ja sen aiheuttama välimatka, saartanut luotamme.
Keskustelimme hieman kirjallisuudesta, sekä mahdollisista toiveistamme kevätkauden lukemistoon (matkakirjat, elämäkerrat) , kirjaehdotuksia näistä otetaan ilolla vastaan.
Pekka kertoi myös Ouluisesta Kalevalaisesta teatterikokemuksestaan mm. myötähäpeän tunteita herättäneestä Joukahaisen räpistä.
Jo taakse jäänyt joululoma oli saanut Tuijan lukemaan kummitustarinoita, ja joulumieheltään lahjaksi saamaansa kokolailla asiantuntevaa Viini- opusta. Pekka oli lukenut jotain englantilaista maineikasta kirjaa.. tarkkaavaisuuteeni tässä kohdassa on luultavasti vaikuttanut runsas punaviinin määrä
( Pekka, voisit kommentoida tähän kirjan nimeä ym. ja Tuija, unohda ainakin ensi vuonna tuon hämäräperäisen tipattoman tammikuun vietto).
Itse tutustuin Thomas Pynchonin Huuto 49- teokseen. Lukukokemuksena kirja oli miellyttävä, vaikkakin kirjan loppuratkaisu sai minut hieman hämmentyneeksi.
Seuraavaksi kirjaksi Tuija valitsi meille todellista klassikkomateriaalia;
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan.
Teoksen sulatteluun kuluu varmasti useampikin hetki, joten..kun seuraavan kerran tapaamme, heitämme kirjat nurkkaan ja suuntaamme katseet kohti liikkuvan kuvan kiehtovaa maailmaa (..tätähän on odotettu..). Samalla koetestaamme Tuijan uuden tulevan silmäterän (a.k.a. sohvan). Elokuvaksi on kuitenkin valittu sellainen pätkä josta innokkaimmat (?) voivat myös lukea kirjan. Raina on Roger Michellin ohjaama Ikuinen Rakkaus ja se perustuu Ian McEwanin samannimiseen, vuonna 1997 ilmestyneeseen romaaniin. Ehdottakaa siis helmikuulle kalentereistanne sopivia iltoja elokuvan katseluun, kirjasta keskustelemme sitten myöhemmin.


Illan soundtrack
Branded Woman : "velvet hours- stolen moments"
The Thrills : So much for the city
The Shins : Chutes too narrow
Vanessa and The O´s : La ballade d´o
Regina : Katso maisemaa

Suuresta maailmasta

Hei! Olen täällä Helsingissä, huomenna lähtee lentokone Kööpenhaminan kautta Budapestiin. Hauskaa kokoontumista. En nyt tässä kerkiä enempiä juttelemaan, mutta semmoista tärkeää asiaa olisi, että jollakulla on se minun kortilla lainattu Kivun mestari hallussaan. Ettei unohdu palauttaa ja minä joudu sen takia ongelmiin.

Uusi vuosi, vanhat kujeet

On jälleen aika kirjojen,
punaviinin
ja pikkupurtavan.
Kokoontukaamme siis yhteen, Hyvät Amadalaiset.
Allekirjoittanut kutsuu teidät luokseen lauantaina 21.01.
Lähetän teille lisätietoja sähköpostin välityksellä.

Joulun kovat paketit

Vaikka kirjakerho Amada onkin virallisesti ollut joululomaa viettämässä, ei toki lukevalta tekeminen lopu. Tästä olen itse hyvä esimerkki. Joulun aikana kirjahyllyni valikoima laajeni kokonaisella kolmella kirjalla. Nämä olivatkin hyvin erilaisia tyypiltään.

Koska kaikkien pelkäämä ajatus on jäädä jouluna ilman lahjoja, päätin jo hyvissä ajoin ennen joulun alkamista hankkia ihan itselleni jotain kivaa. Paikkakunnan kirjakauppoja kierrellessäni satuin levaamaan Peter Englundin `Voittamaton´-teosta. Teokseksi sitä voi hyvällä syyllä kutsua, sillä siinä on noin 900 sivua. Aihepiirinä kirjassa on Ruotsin 1600-luvulla 30-vuotisen sodan jälkeen käymä Puolan sota sekä tämän yhteydessä ja jälkeen sodat Tanskaa vastaan. Näin vain muutamia valtakunnan vihollisia mainitakseni. Joulun aikaan tätä lukiessani tosin mietin,
että oliko se sopivaa luettavaa kaikkine raakuuksineen ja karmeine ihmiskohtaloineen.

Toisen kirjan sain pari päivää ennen jouluaattoa. Se käsitteli varsin spesifiä aihetta, nimittäin Porvoon hiippakuntaa 1870-1923 ja saapui kotiini postin välityksellä. Mielenkiintoiseen painavaan ja paksuun kirjekuoreen kätkeytyneenä. Kirja oli huolellista ja laadukasta tieteellistä tutkimusta. Myöskään ulkoasussa ei voinut olla mitään huomauttamista. Kaikki, myös valokuvien laadun huomioiden, oli täydellistä. Minun on hyvä kehua tätä kirjaa, sillä arvelen olevani tällä hetkellä ainoan Lapin läänin kappaleen omistaja. Mutta miksi juuri minä? No, elämässä tulee tehtyä kaikenlaista. Tulin kerran auttaneeksi erästä professoria karttapohjien valmistustyössä. Kokemuksestani voin siis todeta, että kaikkien professorien muisti ei ole huono...

Entä se kolmas kirja? Pitempään jännitystä venyttämättä kerron sen olevan mainio kuvitettu laitos aiheesta `Trains of the World´. Sen sain lahjaksi vanhalta lapsuudenystävältäni. Hänen vuokseen toivon, ettei se ollut kovin kallis. (Niin, mehän olemme ajat sitten tosiasiassa luopuneet uskosta joulupukkiin. Vaikka joskus toivoisimme hänen olevan oikeasti olemassa) Opus herätti uinuvan mielenkiintoni, ja heti lahjakäärön avattuani ryhdyin etsimään noita Railroad Tycoon -pelistä tutuiksi tulleita kahvipannua muistuttavia alkeisvetureja. Ja sieltähän ne löytyivät: Vuoden 1832 Grasshopper selvine heinäsirkan takajalkoja muistuttavine keinuvipuineen ja kiertokankineen, sekä samoilta vuosilta Planet-veturi puulaudoilla suojattuine kattiloineen sekä ajan insinööreille ongelmallisine koottavine kiertokangensilmineen. Nämä vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Edellä kirjoitetusta käynee ilmi, että paitsi kirja on kuvateos, on se myös melkoinen paketti teknistä tietoutta. Kukapa meistä miehistä ei olisi joskus halunnut olla höyryävän, nokisen ja voimaa uhkuvan höyryveturin kuljettaja. Mieleeni nousee 1800-luvulla eläneen taidemaalarin, Joseph Mallord William Turnerin maalaus Rain Steam and Speed.

Loppujen lopuksi siis lahjoja tulikin yllättävän monta. Toivon myös muilla kirjakerho Amadan jäsenillä olleen yhtä hyvä onni. Toki itse lahjahan ei ole pääasia, vaan hyvän mielen aikaansaaminen. Pitäkäämme se mielessä. Minun kohdallani se ainakin onnistui.

Koska tammikuu AD 2006 on lähtenyt hyvää vauhtia käyntiin, lienee aiheellista kysellä kerhon jäseniltä milloin tapaamme seuraavan kerran? Seuraava tapaaminenhan on sikälikin merkittävä, että joukossa lienee tällöin muutamia uusia rekryytejä, jotka ovat saapuneet paikkaamaan niitä aukkoja joita levoton ja ailahtelevainen nykymaailma on lyönyt riveihimme. Ehdottakaahan tapaamisajankohtaa kommenttiosastoon. Itse asiassa mieleni tekevi jatkaa tuon Peter Englundin kirjan aiheen pohdintaa myös sinne.
Toivottavasti kirjakerho Amada imee kulttuurin maaperästä tänä vuonna paljon voimaa kukoistaakseen jatkossakin.

Heräsin yöllä makuuvaunussa, enkä saanut unta -runo

Kikherne Heikki
Liisan kanssa leikki
Liisa jostain kimmastui
ei huvittanut leikki enää
Heikki huutaa ehti "Hui!"
kun Liisa veti herneen nenään
Nenäss' hätääntyy jo Heikki
"Lopetetaan hei tää leikki"
Liisa siihen tuhahtaa
kikherne turvaan suhahtaa
Virkkoo sitten maton alta
(isoäidin kutomalta)
"En halua kanssas sotia,
siis leikitä ei kotia"

Pikkujouluisen kokoontumisemme kirjana oli Andrew Millerin Kivun mestari. Teoksen olivat kokonaan lukeneet Hanna, Jaakko ja Mauri, muut kerhon jäsenet toki jo kirjaan olivat tutustuneet, ainakin takakannen lukeneet. Mutta joululomalla on aikaa saattaa loppuun keskeneräisiä asioita, tai näin ainakin lupailtiin.
Aivan aluksi nautimme hyvää glögiä ja pitkin iltaa syötiin suolaista ja makeaa ja juotiin erilaisia viinejä. Aika monta pulloa. Ja päässämme pidimme Tuan tekemiä tonttulakkeja, kiitos niistä.
Kivun mestarin kuvaama aikakausi (1700-luku ja valistuksen aika) herätti keskustelua mm. lääketieteen kehityksestä, myyttejä murrettiin (Julius Caesar ei keisarinleikkauksen avulla maailmaan tullut), puhuttiin päähenkilön muutoksesta kivun tultua osaksi myös hänen elämäänsä.
Mutta sitten päästiinkiin illan pääasiaan eli lahjojen jakoon. Markon toimiessa pikkujoulupukkina jakautuivat lahjat suraavalla tavalla:
Tuija ja Hanna saivat hienot heijastimet, Tua elokuvaisat pelikortit, Maurin ja Pekan lahjat loiskuivat sointuisasti. Eivätkä paketit siihen loppuneet, erikoisyllärinä oli Hanna tehnyt hienot kankaiset kirjakassit kaikille logoineen kaikkineen. Niissä kelpaa kotia mahdolliset joululahjakirjat kuljettaa. Kiitos vielä Hannalle (ja osin Tualle, joka kankaan värin oli kuulemma valinnut).
Illan huipuksi oli Hanna tuonut badge-koneen ja oheistarvikkeita muassaan, ja jokainen askarteli kaksi kappaletta rintanappeja tonttulakista ongittavaksi. Hienoja kaikki, arvossa mittamattomia. Oli vaikka kuinka kivaa väsätä, joululahjalistaan tuli kai monella viime hetken lisäys..
Sitten pikaisesti palattiin kirjamaailmaan, mainittiin Bo Carpelanin Finlandia-palkittu teos ja sen valitsija Paavo Lipponen. Poliittisen riehunnan sijaan keskustelu kääntyi ainakin Paul Austeriin (muistiinpanoni illasta käyvät jostain syystä aina vain epäselvemmiksi) ja Euroopan ja Amerikan keskipisteeseen ja kirjoihin Avioliiton ansa ja Sata harjanvetoa. Viimeiseksi mainitun kirjan oli lukenut jäsenkandidaattimme Matti, jonka Jaakko oli tuonut tutustumiskäynnille. Matti opiskelee taiteiden tiedekunnassa, soittaa kitaraa ja viulua ja on uusi jäsen Jaakon orkesterissa.
Illan aikana keskusteltiin myös sodista, Katariina Suuresta, Rovaniemen kulttuuripääkaupunkihankkeesta, crack-oravista ja -poroista, kerhon jäsenten mahdollisesta muuttumisesta syksyn aikana ja paljosta muusta. Seuraavan kerran lukutehtävän sijaan sovimme joululomasta, tammikuisessa kokouksessamme jokainen voi esitellä kirjan, jonka on joululahjaksi saanut tai loma-aikana lukenut.

Illan aikana tyhjentyneet:
marjaisa glögipullo
punaviinit:
Estola
Las Campanas
Talus
Señorio de los Llanos
Corbett Canyon (nelisen pulloa)

Pikkujoulun muistilista

- aika 15.12. torstai
- paikka Tuijal
- pukukoodina punaista päälle
- lahja min. 2e
- punkua ja klöggiä tuo Tuija
- omaa juomaa (esim. joulusiiduria) saa toki tuoda
- leipontaa: tsuolaa Jaakko, mageaa Pekka (Mauri tähän mukaan?)
- äänimaailmasta ja shousta vastaavat Tua ja Hanna

Scifiilistelyiltaa

Illan teemana oli periaatteessa Iain M. Banksin Aseiden käyttö (Use of Weapons, 1990), vaan oli kaiketi syysväsy hiipinyt sydämiin ja muihin elimiin vaikeuttaen luvun loppuunsaattamista. Eli emme aivan täysin voineet paneutua kirjan juonikuvioihin, mutta toki pystyimme yleisemmällä tasolla kirjailijan luomasta maailmasta keskustelemaan.
Banksin Kulttuuri on yhdenlainen utopia, missä ei tunneta köyhyyttä, nälkää, sairautta eikä paljon muutakaan vaivaa (ellei sellaista Kulttuurin asukas sitten itse itselleen halua), mutta kirjailija ei niinkään kuvaa tätä maailmaa, vaan sen kosketuksia muihin avaruuden asukkeihin. Ja rajapintana (onkohan oikea sana, ei voi olla varma) toimii Contact (taisi suomeksi olla Yhteys), joka parhaaksi katsomallaan tavalla pyrkii jos ei yhteistä, niin ainakin Kulttuurin etua edistämään (useimmiten ovat kuitenkin sama asia. Ehkä.).
Kirjan teemoiksi mielestäni nousevat hyvitys ja anteeksianto sekä sodan turhuus; miten miltei kaikki aseelliset konfliktit olisivat vältettävissä, mikäli tahtoa ja taipumista vain löytyisi. Vaan eivätpä kaikki pajun lailla maailmaa tarkastele, valitettavasti.
Kerronta on ajoittain kovinkin poukkoilevaa, eri ajassa ja paikassa liikutaan melkoisen reippaasti. Lisäksi mm. Tua koki kirjan kielen aluksi hieman rasittavana, kovin tarkkaan kuvailevana, mikä luentaa ymmärrettävästi haittasi. Tämä johtikin keskusteluun suomennoksista noin yleensä, siitä, miten luontevasti eri kielet muuntuvat toisiksi. Hyviä suomentajia ei ole koskaan liikaa. Tai erinomaisia sellaisia.
Kaiken kaikkiaan luvattiin puolin ja toisin vielä kirjan pariin palata ja se loppuun lukea, (mikä mielestäni olisi kovin palkitsevaa, koska lopussa on hieman uutta käännettä luvassa) eli varmaan tähän tekstiin voi kommentteja laatikoihin sitten lisäillä.
Ilta oli vallan kiva, vaikkakin Mauri oli joukosta poissa, mutta ensi kerralla sitten on vielä yksi kerta kivempaa ("This one goes to eleven.."), kun kaikki mukana ovat pikkujoulustamassa. Mistä sitten ylempänä..