Viimekertainen tapaaminen Varpulla oli antoisa. Muistaakseni lähes kaikki olivat lukeneet sovittua kirjailijaa (Kjäll Västö), ja ainakin minä sain illasta irti juuri sitä mitä odotinkin; uudet näkökulmat ja mielipiteet syvensivät ja avasivat lukemaani tekstiä oivallisesti. Kirjoitan ehkä joskus lisää, jahka jaksan.
Seuraavan kerran tapaamme reilun viikon kuluttua (pe 16.2.) tuttuun tapaan Valtakadulla klo 20 aikaan. Sovimme lukevamme palkittua tietokirjallisuutta, mutta toki voi lukea myös palkitsemattomia teoksia. Ajatuksenani oli tutustua popularisoituun tieteen kieleen.
Tervetuloa ja näkemiin!
torstaina, helmikuuta 08, 2007
torstaina, tammikuuta 04, 2007
Hyvää Uutta Vuotta!
Vuosi on jo pyörähtänyt hyvää vauhtia käyntiin ja muutoksia on heti luvassa. Ennakkotiedoista poiketen kokoonnumme Varpun luona ensi viikolla jo keskiviikon iltana kello seitsemän. Toivottavasti uusi aika sopii kaikille.
sunnuntaina, joulukuuta 03, 2006
sunnuntaina, marraskuuta 19, 2006
"Satavuotias romaani on hermolepoa nykyihmiselle"
Tämänpäiväisessä HS:ssa oli mielenkiintoinen artikkeli klassikoista ja niiden uusista suomennoksista. Juttua koristi varsin suurikokoinen ja mielikuvitusta kiihottava valokuva Matti Raninista lukemassa otteita Edgar Allan Poen Kootuista kertomuksista.
Jaana Kaparin on suomentanut kaikki Poen novellit, tuloksena yli tuhatsivuinen teos. Tuskin maltan odottaa pääseväni novellien kimppuun. Olen kovasti pitänyt niistä muutamista lukemistani jo aikaisemmin. Kapari selittää, kuinka Poeta on pidetty pitkään "kauhukirjailijan", mutta eihän koko genreä ole ollut olemassakaan Poen elinaikana! Sen sijaan hän on "nimenomaan lyyrikko, joka vain kirjoittaa kauheista asioista."
Muitakin mielenkiintoisia käännösprojekteja on meneillään. Kaikki Shakespearet ovat työn alla WSOY:llä. Dostojevskin uusia käännöksiä voi odotella Otavalta.
Näitä odotellessa voi kokeilla itse klassikon kääntämistä: www.hs.fi/kirjat
Jaana Kaparin on suomentanut kaikki Poen novellit, tuloksena yli tuhatsivuinen teos. Tuskin maltan odottaa pääseväni novellien kimppuun. Olen kovasti pitänyt niistä muutamista lukemistani jo aikaisemmin. Kapari selittää, kuinka Poeta on pidetty pitkään "kauhukirjailijan", mutta eihän koko genreä ole ollut olemassakaan Poen elinaikana! Sen sijaan hän on "nimenomaan lyyrikko, joka vain kirjoittaa kauheista asioista."
Muitakin mielenkiintoisia käännösprojekteja on meneillään. Kaikki Shakespearet ovat työn alla WSOY:llä. Dostojevskin uusia käännöksiä voi odotella Otavalta.
Näitä odotellessa voi kokeilla itse klassikon kääntämistä: www.hs.fi/kirjat
perjantaina, marraskuuta 17, 2006
Mitä ajattelin tänään
Hei Ystävät Hyvät,
Olen huolissani.
Amadan tulevaisuus näyttää horjuvan.
Ajatuksiini hiipii toistuvasti erään ystäväni toteamus;
"Kuka jaksaa koko ajan lukea samoja kirjoja kuin muut?".
Toivon todella että ME jaksaisimme.
Ehdottaisinkin siis seuraavaa;
pidimme nyt 'joululoman' etuajassa,
joten vielä ennen vuodenvaihdetta voisimme tavata esimerkiksi pikkujoulun merkeissä
ja valita uuden kirjan luettavaksi.
Tarkkailkaapa kalentereitanne pikkujoulua silmällä pitäen
ja vielä kauniiksi lopuksi ehdottaisin Pekalle (Keskeneräisten kirjojen klubi)- lisänimen poistoa, se näyttää jotenkin 'jinxsaavan' Amadan toimintaa...
Olen huolissani.
Amadan tulevaisuus näyttää horjuvan.
Ajatuksiini hiipii toistuvasti erään ystäväni toteamus;
"Kuka jaksaa koko ajan lukea samoja kirjoja kuin muut?".
Toivon todella että ME jaksaisimme.
Ehdottaisinkin siis seuraavaa;
pidimme nyt 'joululoman' etuajassa,
joten vielä ennen vuodenvaihdetta voisimme tavata esimerkiksi pikkujoulun merkeissä
ja valita uuden kirjan luettavaksi.
Tarkkailkaapa kalentereitanne pikkujoulua silmällä pitäen
ja vielä kauniiksi lopuksi ehdottaisin Pekalle (Keskeneräisten kirjojen klubi)- lisänimen poistoa, se näyttää jotenkin 'jinxsaavan' Amadan toimintaa...
lauantaina, lokakuuta 21, 2006
José Saramago - Jeesuksen Kristuksen evankeliumi
Siitä asti, kun Jeesus Nasaretilainen kuoli Golgatan teloituspaikalla ristiinnaulittuna ja evankeliumien tarinoiden mukaan nousi pääsiäisenä kuolleista, on kysymys Kristuksen ihmisyyden ja jumalallisuuden suhteesta askarruttanut ihmismieliä. Tämä oli myös varhainen kiistanaihe kristittyjen parissa. Oliko Jeesus ihminen? Oliko hän jumala? Oliko Jeesus ensin ihminen, ja vasta sen jälkeen tuli jumalalliseksi? Tuliko Jumala Jeesukseen sillä tavalla, että hän syrjäytti alkuperäisen ihmisen? Mitä kautta hän meni ihmiseen? Milloin tämä tapahtui? Mihin alkuperäinen Jeesus joutui? Hylkäsikö Jumala Jeesuksen ristillä? Kärsikö ristillä Jumala vai ihminen? Nämä ovat niitä kysymyksiä, joita ensimmäisten vuosisatojen uskovaiset pohtivat. Eivätkä vain pohtineet, vaan riitelivät ja tappelivat näkökulmiensa puolesta. Ja ajoivat erimieliset, vähemmistöön jäävät seurakunnistaan. Ehkä ohimennen myös tappoivat muutamia. Erimielisyys on ymmärrettävää, sillä Raamatun Uusi testamentti ei ole ollenkaan selvä ohjenuora. Paljon asiaa lienee jäänyt kirjoittamatta muistiin ja kertomatta. Tästä sekaannuksesta merkki on jo sekin, että evankeliumeja Raamatussa on kokonaista neljä kappaletta. Lisää on olemassa Raamatun ulkopuolella. Ja Saramagon Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on taas uusimpia ja vähemmän tunnettuja kuvauksia Herramme elämästä maan päällä
Hyvin usein evankeliumien kertomuksissa Jeesuksen inhimillisyys hautautuu hänen jumalallisuutensa alle. Jopa armahtaessaan hän on läpikotaisin pyhyyden täyttämä. Ympärillä olevat ihmiset vaistoavat tämän ja jäävät mykkinä todistamaan tapahtuneita ihmeitä. Saramagon Jeesus on erilainen. Kirjan alusta selviää, että hän on kyllä jotain jumalallista syntyä, mutta tämän tajuamiseen menee hänellä itselläänkin iso osa elämästä. Hetken lukija jopa epäilee, että onko Jeesus sittenkin sielunvihollisen siittämä. Näin ei kuitenkaan ole, vaikka erämaassa vaelteleva Saatanaksi kutsuttava paimen isällisesti ottaa hänet kaitsemaan kasvavaa laumaansa. Paimenena ollessaan nuori Jeesus kohtaa myös ensimmäistä kertaa Jumalan. Sivumennen sanoen evankeliumin sielunvihollista esittävä paimen on paljon humaanimpi ajatuksiltaan kuin juutalaisten Jerusalemin temppelin veriuhreista nauttiva Jumala. Tämä Jumala huokaa nautinnollisesti, kun näkee teuraan veren pulppuavan katkaistuista kaulasuonista. Tietoisuus omista kyvyistä ja tehtävästä aukeaa Jeesukselle vasta vähitellen. Lopullisesti tämä selviää 40 päivää kestävissä Jumalan, Jeesuksen ja Saatanan välisissä neuvotteluissa sumun peittämällä Gennesaretinjärvellä. Kaikki kolme sopivat hyvin samaan soutuveneeseen. Mikä ettei, sillä Jumala tarvitsee Saatanaa ja Saatana Jumalaa, mikäli Jumalan suunnitelmat sopivat Jeesukselle. Täällä paljastuu myös, että Jumala on ajan Herra. Näinollen Jeesuksella ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta, kuin hyväksyä Jumalan suunnittelema kohtalo. Tämä taas tietää ristinkuolemaa, mutta ikuista kunniaa ja unohtumattomuutta. Näin täyttyy Taivaan Isän suunnitelma uudesta uskonnosta, joka perustetaan marttyyrien verestä. Kun Jeesus pyytää kertoa tulevista ajoista, Jumala hieman vaivautuneesti kertoo ensinnä opetuslasten kohtalot, sitten alkukirkon marttyyrien nimet kuolintapoineen unohtamatta myöhempien aikojen ristiretkiä ja inkvisitiota... Ihmis-Jeesuksen reaktio tähän kaikkeen on kauhistus. Hän yrittää loppuun asti kääntää Jumalan suunnitelman. Hän sanoo kiinniotettaessa olevansa juutalaisten kuningas, ei Jumalan Poika, mikä tietää varmaa teloittamista roomalaisten miehittäjien käsissä. Mutta kaikki valuu hukkaan, kuten voimme tänään huomata.
Saramagon kirjan mielenkiintoisuus ja sen suurin ansio on se, että hän kirjoittaa niin monista evankeliumeissa epäselviksi jääneistä kohdista. Ensinnäkin hän kertoo siitä yöstä, jolloin tuleva Jeesus-lapsi sai alkunsa äitinsä kohdussa. Toiseksi hän käsittelee dramaattisesti Betlehemin lastensurmaa. Oli Jeesuksen onni, että hän joutui asumaan luolassa, sillä sinne eivät Herodeksen sotilaat osanneet, vaan varsinainen kylä joutui kokemaan 25 poikalapsen menetyksen. Jeesuksen isä Joosef sai tästä tapahtumasta ikuisen trauman, sillä hän oli tiennyt sotilaiden tulosta. Tästä huolimatta hän ei tehnyt elettäkään varoittaakseen kylän asukkaita, vaan huolehti ainoastaan omasta pojastaan. Tätä syyllisyydentunnetta joutui myös Jeesus aikanaan kantamaan. Onhan juutalaisten jumala luvannut kostaa isien pahat teot pojille saakka. Selvitetyksi myös tulee se, miten Jeesus kohtasi Magdalan Marian, joka tässä tarinassa kaunistelemattomasti oli prostituoitu aina siihen hetkeen, kun Jeesus astui hänen talonsa portista sisään. Siihen hetkeen, mutta ei sen jälkeen. Jeesuksen ja Marian suhde on evankeliumissa kiihkeä ja sytyttävä, mikä jälleen korostaa Saramagon Jeesuksen ihmismäisyyttä. Saramagon Jeesus on mies, joka voi laajeta tietystä kohdasta, kuten "kaikki miespuoliset maailmassa".
Saramagon erityiset ansiot Jeesuksen Kristuksen evankeliumi -kirjassa ovat mielestäni tekstin oivaltavuuden, erikoisten näkökulmien saralla. Teksti itsessään on ehkä vähän poukkoilevaa, mutta tätä seikkaa en voi totuudenmukaisesti arvostella, koska en ole voinut lukea alkuperäiskielistä teosta. Ilmestyessään katolisen valtauskonnon maassa kirja on varmasti herättänyt pahastusta. Näin varsinkin, kun kirjassa käsitellään "pyhää" Mariaa varsin kansanomaisesti ja edellä mainitulla tavalla "riisutaan" Jeesukselta osa hänen sädekehäänsä. Tämä ei välttämättä ole väärin, sillä jos ajatellaan keskustelun kulkevan akselilla ihminen - jumala, Saramagon näkemys sopii kyllä tälle janalle. Mikään normaali ihminen hän ei kuitenkaan ole, varsinkaan sen jälkeen kun tajuaa että hänellä on kyky tehdä ihmeitä. Ja tätä ihmeidentekokykyä hän käyttääkin aina kalastuksesta ihmisten parantamiseen asti. Evankeliumeista poiketen Jeesus ei kuitenkaan herätä Lasarusta kuolleista. Näin hänen siskonsa Marian toivomuksesta, jonka mukaan pahin rangaistus ihmiselle olisi kuolla kahteen kertaan. Jälleen siis Jeesus tekee humaanin ratkaisun!
Pidän kirjaa lukemisen arvoisena elämään ja uskontoon hieman kevyemmällä otteella suhtautuvalle lukijakunnalle. He siitä varmasti saavatkin eniten irti. Tässä evankeliumissa Jeesus todella on ihminen lihaa ja verta
Hyvin usein evankeliumien kertomuksissa Jeesuksen inhimillisyys hautautuu hänen jumalallisuutensa alle. Jopa armahtaessaan hän on läpikotaisin pyhyyden täyttämä. Ympärillä olevat ihmiset vaistoavat tämän ja jäävät mykkinä todistamaan tapahtuneita ihmeitä. Saramagon Jeesus on erilainen. Kirjan alusta selviää, että hän on kyllä jotain jumalallista syntyä, mutta tämän tajuamiseen menee hänellä itselläänkin iso osa elämästä. Hetken lukija jopa epäilee, että onko Jeesus sittenkin sielunvihollisen siittämä. Näin ei kuitenkaan ole, vaikka erämaassa vaelteleva Saatanaksi kutsuttava paimen isällisesti ottaa hänet kaitsemaan kasvavaa laumaansa. Paimenena ollessaan nuori Jeesus kohtaa myös ensimmäistä kertaa Jumalan. Sivumennen sanoen evankeliumin sielunvihollista esittävä paimen on paljon humaanimpi ajatuksiltaan kuin juutalaisten Jerusalemin temppelin veriuhreista nauttiva Jumala. Tämä Jumala huokaa nautinnollisesti, kun näkee teuraan veren pulppuavan katkaistuista kaulasuonista. Tietoisuus omista kyvyistä ja tehtävästä aukeaa Jeesukselle vasta vähitellen. Lopullisesti tämä selviää 40 päivää kestävissä Jumalan, Jeesuksen ja Saatanan välisissä neuvotteluissa sumun peittämällä Gennesaretinjärvellä. Kaikki kolme sopivat hyvin samaan soutuveneeseen. Mikä ettei, sillä Jumala tarvitsee Saatanaa ja Saatana Jumalaa, mikäli Jumalan suunnitelmat sopivat Jeesukselle. Täällä paljastuu myös, että Jumala on ajan Herra. Näinollen Jeesuksella ei oikeastaan ole muuta mahdollisuutta, kuin hyväksyä Jumalan suunnittelema kohtalo. Tämä taas tietää ristinkuolemaa, mutta ikuista kunniaa ja unohtumattomuutta. Näin täyttyy Taivaan Isän suunnitelma uudesta uskonnosta, joka perustetaan marttyyrien verestä. Kun Jeesus pyytää kertoa tulevista ajoista, Jumala hieman vaivautuneesti kertoo ensinnä opetuslasten kohtalot, sitten alkukirkon marttyyrien nimet kuolintapoineen unohtamatta myöhempien aikojen ristiretkiä ja inkvisitiota... Ihmis-Jeesuksen reaktio tähän kaikkeen on kauhistus. Hän yrittää loppuun asti kääntää Jumalan suunnitelman. Hän sanoo kiinniotettaessa olevansa juutalaisten kuningas, ei Jumalan Poika, mikä tietää varmaa teloittamista roomalaisten miehittäjien käsissä. Mutta kaikki valuu hukkaan, kuten voimme tänään huomata.
Saramagon kirjan mielenkiintoisuus ja sen suurin ansio on se, että hän kirjoittaa niin monista evankeliumeissa epäselviksi jääneistä kohdista. Ensinnäkin hän kertoo siitä yöstä, jolloin tuleva Jeesus-lapsi sai alkunsa äitinsä kohdussa. Toiseksi hän käsittelee dramaattisesti Betlehemin lastensurmaa. Oli Jeesuksen onni, että hän joutui asumaan luolassa, sillä sinne eivät Herodeksen sotilaat osanneet, vaan varsinainen kylä joutui kokemaan 25 poikalapsen menetyksen. Jeesuksen isä Joosef sai tästä tapahtumasta ikuisen trauman, sillä hän oli tiennyt sotilaiden tulosta. Tästä huolimatta hän ei tehnyt elettäkään varoittaakseen kylän asukkaita, vaan huolehti ainoastaan omasta pojastaan. Tätä syyllisyydentunnetta joutui myös Jeesus aikanaan kantamaan. Onhan juutalaisten jumala luvannut kostaa isien pahat teot pojille saakka. Selvitetyksi myös tulee se, miten Jeesus kohtasi Magdalan Marian, joka tässä tarinassa kaunistelemattomasti oli prostituoitu aina siihen hetkeen, kun Jeesus astui hänen talonsa portista sisään. Siihen hetkeen, mutta ei sen jälkeen. Jeesuksen ja Marian suhde on evankeliumissa kiihkeä ja sytyttävä, mikä jälleen korostaa Saramagon Jeesuksen ihmismäisyyttä. Saramagon Jeesus on mies, joka voi laajeta tietystä kohdasta, kuten "kaikki miespuoliset maailmassa".
Saramagon erityiset ansiot Jeesuksen Kristuksen evankeliumi -kirjassa ovat mielestäni tekstin oivaltavuuden, erikoisten näkökulmien saralla. Teksti itsessään on ehkä vähän poukkoilevaa, mutta tätä seikkaa en voi totuudenmukaisesti arvostella, koska en ole voinut lukea alkuperäiskielistä teosta. Ilmestyessään katolisen valtauskonnon maassa kirja on varmasti herättänyt pahastusta. Näin varsinkin, kun kirjassa käsitellään "pyhää" Mariaa varsin kansanomaisesti ja edellä mainitulla tavalla "riisutaan" Jeesukselta osa hänen sädekehäänsä. Tämä ei välttämättä ole väärin, sillä jos ajatellaan keskustelun kulkevan akselilla ihminen - jumala, Saramagon näkemys sopii kyllä tälle janalle. Mikään normaali ihminen hän ei kuitenkaan ole, varsinkaan sen jälkeen kun tajuaa että hänellä on kyky tehdä ihmeitä. Ja tätä ihmeidentekokykyä hän käyttääkin aina kalastuksesta ihmisten parantamiseen asti. Evankeliumeista poiketen Jeesus ei kuitenkaan herätä Lasarusta kuolleista. Näin hänen siskonsa Marian toivomuksesta, jonka mukaan pahin rangaistus ihmiselle olisi kuolla kahteen kertaan. Jälleen siis Jeesus tekee humaanin ratkaisun!
Pidän kirjaa lukemisen arvoisena elämään ja uskontoon hieman kevyemmällä otteella suhtautuvalle lukijakunnalle. He siitä varmasti saavatkin eniten irti. Tässä evankeliumissa Jeesus todella on ihminen lihaa ja verta
sunnuntaina, lokakuuta 01, 2006
Uutta suolattavaa
Ilman että paljon viimeisestä kerrasta kertoisin tässä nyt ensiksi seuraavan kerran tarpeelliset tiedot:
Vénédikt Erofejev: Moskova - Petuški : runoelma
kirja löytyy runsaasti kirjastossa. Niin tässä vielä mukava nettisivu, jolla voisi tutustua aiheeseen, sieltä löytyy kuvia ja tekstikatkelmia.
Wikipediassakin kirjoittaja on mainittu.
Vénédikt Erofejev: Moskova - Petuški : runoelma
kirja löytyy runsaasti kirjastossa. Niin tässä vielä mukava nettisivu, jolla voisi tutustua aiheeseen, sieltä löytyy kuvia ja tekstikatkelmia.
Wikipediassakin kirjoittaja on mainittu.
sunnuntaina, syyskuuta 03, 2006
Toisen vuoden käynnistelyä
Amadan toinen vuosi käynnistyi eilen. Paikalla olivat vakiojäsenten (Tuija, Hanna, Mauri ja Pekka) lisäksi kolme uutta ihmistä, Till, Varpu ja Jaakko.
Vaihdoimme muutaman ajatuksen Vonnegutin Teurastamo 5 -kirjasta. Itse pidin kovasti siitä otteesta, jolla Vonnegut käsitteli sotaa ja ihmisen mieltä. Tapahtumien näennäinen samanaikaisuus, historian päällekkäisyys ja yhtäaikaisuus sekä yleinen elämän mielettömyys muuttuivat varsin mutkattomiksi seikoiksi Vonnegutin käsittelyssä. Jopa kirjan avaruusjaksot olivat epäluonnollisuudessaan täysin saumattomasti kokonaisuuteen sopivia. En osaa analysoida kirjaa tämän enempää, mutta lukukokemuksena se oli melko vaikuttava.
***
Kuten oikealla yläpuolella kuvauksessa lukee, luemme e h k ä joskus kirjoja. Eilen keskityimme muutaman puolivillaisen kirjaan viittaavaan lauseen jälkeen pääasiassa viinin maisteluun. Illan aikana tyhjenivät seuraavat viinipullot:
Le Grand Noir, Cabernet - Shiraz, Ranska 2003.
Chateau Ksara ... hmm.. Libanon 2003.
Masseria Trajone, Italia 2002.
Morgado de Silgueiros, Portugal 2003.
Viimeinen viini johdatteli meidät (kömpelöhkösti) seuraavan kirjailijan pariin, joka on José Saramago. Jokainen valitkoon vapaasti hänen laajasta tuotannostaan yhden teoksen.
***
Seuraavan kerran kokoonnumme Pekalle 30.10. klo 18 alkaen.
Vaihdoimme muutaman ajatuksen Vonnegutin Teurastamo 5 -kirjasta. Itse pidin kovasti siitä otteesta, jolla Vonnegut käsitteli sotaa ja ihmisen mieltä. Tapahtumien näennäinen samanaikaisuus, historian päällekkäisyys ja yhtäaikaisuus sekä yleinen elämän mielettömyys muuttuivat varsin mutkattomiksi seikoiksi Vonnegutin käsittelyssä. Jopa kirjan avaruusjaksot olivat epäluonnollisuudessaan täysin saumattomasti kokonaisuuteen sopivia. En osaa analysoida kirjaa tämän enempää, mutta lukukokemuksena se oli melko vaikuttava.
***
Kuten oikealla yläpuolella kuvauksessa lukee, luemme e h k ä joskus kirjoja. Eilen keskityimme muutaman puolivillaisen kirjaan viittaavaan lauseen jälkeen pääasiassa viinin maisteluun. Illan aikana tyhjenivät seuraavat viinipullot:
Le Grand Noir, Cabernet - Shiraz, Ranska 2003.
Chateau Ksara ... hmm.. Libanon 2003.
Masseria Trajone, Italia 2002.
Morgado de Silgueiros, Portugal 2003.
Viimeinen viini johdatteli meidät (kömpelöhkösti) seuraavan kirjailijan pariin, joka on José Saramago. Jokainen valitkoon vapaasti hänen laajasta tuotannostaan yhden teoksen.
***
Seuraavan kerran kokoonnumme Pekalle 30.10. klo 18 alkaen.
maanantaina, elokuuta 28, 2006
Kaaos on vain liuta järjestäytymättömiä asioita
Ilmaston kohtuuton lämpimyys hämärtää ihmisen käsityskykyä tulevasta ja jo olevasta. Eli kaiken ymmärryksen mukaan nyt on jo syksy.
Oletteko saaneet levättyä ja kerättyä voimia tulevan talven koitokseen? Olisiko aika nähdä?
Ehdotan ajankohdaksi ensi lauantaita, mikä menee jo syyskuun puolelle (2.9.) Paikka voi olla vanha tuttu Valtakatu jollei muita ehdotuksia ilmene.
Oletteko saaneet levättyä ja kerättyä voimia tulevan talven koitokseen? Olisiko aika nähdä?
Ehdotan ajankohdaksi ensi lauantaita, mikä menee jo syyskuun puolelle (2.9.) Paikka voi olla vanha tuttu Valtakatu jollei muita ehdotuksia ilmene.
sunnuntaina, elokuuta 20, 2006
Vastaus haasteeseen
Kiitos haastajille, Lauralle ja Inkalle.
1. Yksi kirja, joka muutti elämäsi:
Vaahteramäen Eemeli oli ensimmäinen lukemani kirja. Oli aivan uskomaton tunne alle kouluikäisenä yhtäkkiä tajuta, että toisia todellisuuksia on aivan tuossa käden ulottuvilla. Koko lapsuuteni ajan luin kesäisin varastossamme olevassa rankisessa vinon pinon kirjoja, sarjakuvia ja yöjuttuja.
2. Yksi kirja, jonka haluaisit mukaan autiolle saarelle:
Taas tämä autiosaarikysymys. Koraani tai raamattu. Tuskin lukisin kumpaakaan, tuijottaisin katatonisesti tyhjyyteen.
3. Yksi kirja, joka teki sinusta hupakon:
Hetkittäin hupakoidun esimerkiksi joistain ihme maailmanvääristelykirjoista (eli ns. elämäntaito-oppaista tyyliin zen tai 9 oivalluksen tie.. no huh..), sisustuskirjoista tai vaikkapa Lassi ja Leevi-sarjakuvista vuonna 1995.
4. Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin:
Tämä on niin kornia.. Robert James Waller: Hiljaiset sillat.
5. Yksi kirja, jonka toivoisit tuleen kirjoitetuksi:
Life for Dummies (kuinka selvitä hengissä arjesta).
6. Yksi kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu:
Jätän kirjat helposti kesken. Miten tähän siis voi vastata... en suostu.
7. Yksi kirja jota luet paraikaa:
José Saramago: Toinen minä.
8. Yksi kirja, jonka olet aikonut lukea:
Vonnegut: Teurastamo 5.
9. Haaste:
Pekka, Mauri, Hanna, Matti, Tua ja mahdollinen uusi jäsenemme Jaakko.
1. Yksi kirja, joka muutti elämäsi:
Vaahteramäen Eemeli oli ensimmäinen lukemani kirja. Oli aivan uskomaton tunne alle kouluikäisenä yhtäkkiä tajuta, että toisia todellisuuksia on aivan tuossa käden ulottuvilla. Koko lapsuuteni ajan luin kesäisin varastossamme olevassa rankisessa vinon pinon kirjoja, sarjakuvia ja yöjuttuja.
2. Yksi kirja, jonka haluaisit mukaan autiolle saarelle:
Taas tämä autiosaarikysymys. Koraani tai raamattu. Tuskin lukisin kumpaakaan, tuijottaisin katatonisesti tyhjyyteen.
3. Yksi kirja, joka teki sinusta hupakon:
Hetkittäin hupakoidun esimerkiksi joistain ihme maailmanvääristelykirjoista (eli ns. elämäntaito-oppaista tyyliin zen tai 9 oivalluksen tie.. no huh..), sisustuskirjoista tai vaikkapa Lassi ja Leevi-sarjakuvista vuonna 1995.
4. Yksi kirja, joka sai sinut puhkeamaan kyyneliin:
Tämä on niin kornia.. Robert James Waller: Hiljaiset sillat.
5. Yksi kirja, jonka toivoisit tuleen kirjoitetuksi:
Life for Dummies (kuinka selvitä hengissä arjesta).
6. Yksi kirja, josta toivot, ettei sitä olisi koskaan kirjoitettu:
Jätän kirjat helposti kesken. Miten tähän siis voi vastata... en suostu.
7. Yksi kirja jota luet paraikaa:
José Saramago: Toinen minä.
8. Yksi kirja, jonka olet aikonut lukea:
Vonnegut: Teurastamo 5.
9. Haaste:
Pekka, Mauri, Hanna, Matti, Tua ja mahdollinen uusi jäsenemme Jaakko.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Tekstit
