Eka kerta (tälle vuodelle)

Viime lauantaina kohtasimme, Tuija, Pekka ja minä.
Kaikki muut oli pakkanen, ja sen aiheuttama välimatka, saartanut luotamme.
Keskustelimme hieman kirjallisuudesta, sekä mahdollisista toiveistamme kevätkauden lukemistoon (matkakirjat, elämäkerrat) , kirjaehdotuksia näistä otetaan ilolla vastaan.
Pekka kertoi myös Ouluisesta Kalevalaisesta teatterikokemuksestaan mm. myötähäpeän tunteita herättäneestä Joukahaisen räpistä.
Jo taakse jäänyt joululoma oli saanut Tuijan lukemaan kummitustarinoita, ja joulumieheltään lahjaksi saamaansa kokolailla asiantuntevaa Viini- opusta. Pekka oli lukenut jotain englantilaista maineikasta kirjaa.. tarkkaavaisuuteeni tässä kohdassa on luultavasti vaikuttanut runsas punaviinin määrä
( Pekka, voisit kommentoida tähän kirjan nimeä ym. ja Tuija, unohda ainakin ensi vuonna tuon hämäräperäisen tipattoman tammikuun vietto).
Itse tutustuin Thomas Pynchonin Huuto 49- teokseen. Lukukokemuksena kirja oli miellyttävä, vaikkakin kirjan loppuratkaisu sai minut hieman hämmentyneeksi.
Seuraavaksi kirjaksi Tuija valitsi meille todellista klassikkomateriaalia;
Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan.
Teoksen sulatteluun kuluu varmasti useampikin hetki, joten..kun seuraavan kerran tapaamme, heitämme kirjat nurkkaan ja suuntaamme katseet kohti liikkuvan kuvan kiehtovaa maailmaa (..tätähän on odotettu..). Samalla koetestaamme Tuijan uuden tulevan silmäterän (a.k.a. sohvan). Elokuvaksi on kuitenkin valittu sellainen pätkä josta innokkaimmat (?) voivat myös lukea kirjan. Raina on Roger Michellin ohjaama Ikuinen Rakkaus ja se perustuu Ian McEwanin samannimiseen, vuonna 1997 ilmestyneeseen romaaniin. Ehdottakaa siis helmikuulle kalentereistanne sopivia iltoja elokuvan katseluun, kirjasta keskustelemme sitten myöhemmin.


Illan soundtrack
Branded Woman : "velvet hours- stolen moments"
The Thrills : So much for the city
The Shins : Chutes too narrow
Vanessa and The O´s : La ballade d´o
Regina : Katso maisemaa

Suuresta maailmasta

Hei! Olen täällä Helsingissä, huomenna lähtee lentokone Kööpenhaminan kautta Budapestiin. Hauskaa kokoontumista. En nyt tässä kerkiä enempiä juttelemaan, mutta semmoista tärkeää asiaa olisi, että jollakulla on se minun kortilla lainattu Kivun mestari hallussaan. Ettei unohdu palauttaa ja minä joudu sen takia ongelmiin.

Uusi vuosi, vanhat kujeet

On jälleen aika kirjojen,
punaviinin
ja pikkupurtavan.
Kokoontukaamme siis yhteen, Hyvät Amadalaiset.
Allekirjoittanut kutsuu teidät luokseen lauantaina 21.01.
Lähetän teille lisätietoja sähköpostin välityksellä.

Joulun kovat paketit

Vaikka kirjakerho Amada onkin virallisesti ollut joululomaa viettämässä, ei toki lukevalta tekeminen lopu. Tästä olen itse hyvä esimerkki. Joulun aikana kirjahyllyni valikoima laajeni kokonaisella kolmella kirjalla. Nämä olivatkin hyvin erilaisia tyypiltään.

Koska kaikkien pelkäämä ajatus on jäädä jouluna ilman lahjoja, päätin jo hyvissä ajoin ennen joulun alkamista hankkia ihan itselleni jotain kivaa. Paikkakunnan kirjakauppoja kierrellessäni satuin levaamaan Peter Englundin `Voittamaton´-teosta. Teokseksi sitä voi hyvällä syyllä kutsua, sillä siinä on noin 900 sivua. Aihepiirinä kirjassa on Ruotsin 1600-luvulla 30-vuotisen sodan jälkeen käymä Puolan sota sekä tämän yhteydessä ja jälkeen sodat Tanskaa vastaan. Näin vain muutamia valtakunnan vihollisia mainitakseni. Joulun aikaan tätä lukiessani tosin mietin,
että oliko se sopivaa luettavaa kaikkine raakuuksineen ja karmeine ihmiskohtaloineen.

Toisen kirjan sain pari päivää ennen jouluaattoa. Se käsitteli varsin spesifiä aihetta, nimittäin Porvoon hiippakuntaa 1870-1923 ja saapui kotiini postin välityksellä. Mielenkiintoiseen painavaan ja paksuun kirjekuoreen kätkeytyneenä. Kirja oli huolellista ja laadukasta tieteellistä tutkimusta. Myöskään ulkoasussa ei voinut olla mitään huomauttamista. Kaikki, myös valokuvien laadun huomioiden, oli täydellistä. Minun on hyvä kehua tätä kirjaa, sillä arvelen olevani tällä hetkellä ainoan Lapin läänin kappaleen omistaja. Mutta miksi juuri minä? No, elämässä tulee tehtyä kaikenlaista. Tulin kerran auttaneeksi erästä professoria karttapohjien valmistustyössä. Kokemuksestani voin siis todeta, että kaikkien professorien muisti ei ole huono...

Entä se kolmas kirja? Pitempään jännitystä venyttämättä kerron sen olevan mainio kuvitettu laitos aiheesta `Trains of the World´. Sen sain lahjaksi vanhalta lapsuudenystävältäni. Hänen vuokseen toivon, ettei se ollut kovin kallis. (Niin, mehän olemme ajat sitten tosiasiassa luopuneet uskosta joulupukkiin. Vaikka joskus toivoisimme hänen olevan oikeasti olemassa) Opus herätti uinuvan mielenkiintoni, ja heti lahjakäärön avattuani ryhdyin etsimään noita Railroad Tycoon -pelistä tutuiksi tulleita kahvipannua muistuttavia alkeisvetureja. Ja sieltähän ne löytyivät: Vuoden 1832 Grasshopper selvine heinäsirkan takajalkoja muistuttavine keinuvipuineen ja kiertokankineen, sekä samoilta vuosilta Planet-veturi puulaudoilla suojattuine kattiloineen sekä ajan insinööreille ongelmallisine koottavine kiertokangensilmineen. Nämä vain muutamia esimerkkejä mainitakseni. Edellä kirjoitetusta käynee ilmi, että paitsi kirja on kuvateos, on se myös melkoinen paketti teknistä tietoutta. Kukapa meistä miehistä ei olisi joskus halunnut olla höyryävän, nokisen ja voimaa uhkuvan höyryveturin kuljettaja. Mieleeni nousee 1800-luvulla eläneen taidemaalarin, Joseph Mallord William Turnerin maalaus Rain Steam and Speed.

Loppujen lopuksi siis lahjoja tulikin yllättävän monta. Toivon myös muilla kirjakerho Amadan jäsenillä olleen yhtä hyvä onni. Toki itse lahjahan ei ole pääasia, vaan hyvän mielen aikaansaaminen. Pitäkäämme se mielessä. Minun kohdallani se ainakin onnistui.

Koska tammikuu AD 2006 on lähtenyt hyvää vauhtia käyntiin, lienee aiheellista kysellä kerhon jäseniltä milloin tapaamme seuraavan kerran? Seuraava tapaaminenhan on sikälikin merkittävä, että joukossa lienee tällöin muutamia uusia rekryytejä, jotka ovat saapuneet paikkaamaan niitä aukkoja joita levoton ja ailahtelevainen nykymaailma on lyönyt riveihimme. Ehdottakaahan tapaamisajankohtaa kommenttiosastoon. Itse asiassa mieleni tekevi jatkaa tuon Peter Englundin kirjan aiheen pohdintaa myös sinne.
Toivottavasti kirjakerho Amada imee kulttuurin maaperästä tänä vuonna paljon voimaa kukoistaakseen jatkossakin.